TALVIPATIKKA 2002
Sää oli vaihtelevaa, kipakasta pakkasesta vesisateeseen. Olimme Räyskälässä peesari Eija Paasun mökillä. Mökki oli tarpeeksi suuri, jotta kaikki mahduimme syömään yhtä aikaa ja iltaa istumaan. Koiratkin mahtuivat jalkoihin pyörimään.
Nukkumaan hajaannuttiin, osa meni kolmeen asuntoautoon, osa pikkumökkiin, loppujen jäädessä päämökkiin. Asuntoautojen kanssa oli ongelmia, koska niiden omat lämmitykset eivät pelanneet, mutta oli meillä lämpöpuhaltimet pelastuksena. Ensimmäinen yö oli pakkasyö ja autot muutenkin kylmiä, joten kyllä hampaat kalisi. Minulla ei ollut makuupussia ja puinkin kaiken mahdollisen päälleni haalaria myöden. Aamulla pääsi onneksi saunaan lämmittelemään. Ilma lauhtui jo yöllä ja puhaltimet tekivät tehtävänsä, sillä seuraava yö oli jo aivan toista luokkaa.
Sauna oli lämpöisenä aamusta iltaan ja rohkeimmat pulahtelivat avantoon. Tuntuivat olevan tyytyväisiä, mutta itse en uskaltautunut. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi ja kyllä me söimmekin.
Ulkoilupuolta oli monen moista. Lauantai aamupäivänä kiersimme järven noin 7 km ja matkalla nautiskelimme metsän siimeksessä kuumaa kahvia sekä suklaata.
Iltapäivällä menimme pilkille, vaikka vettä satoi. Sunnuntaina oli vuorossa sauvakävelyä, jonka lomassa Eijan ohjaama taukojumppa. Sitten lumikenkäilyä jään hangilla. Koirat menivät koko viikonlopun minkä käpälistään pääsivät ja luulen kaikkien olevan yhtä väsyneitä kuin Riki, joka ei maanantainakaan ollut kovin innokas lenkille.
Talvipatikka taisi olla ensimmäinen lajiaan ja onneksi sain olla mukana, sillä olisin monta kokemusta köyhempi ilman tuota viikonloppua. Kiitos teille kaikille mukana olleille ja erityisesti Eijalle, joka oli päätekijä ja Sarille, jonka panos ei varmaankaan ollut vähäpätöinen.
Terveisin Regina Koljonen ja Riki
TALVIPATIKKA 2002
Urhea peesari tokaisee vieressään seisoksivalle koiran isännälle, ettei kadu mitään, vaikka pilkkiikin jäällä vesisateessa sateenvarjo kourassa. Ei sittenkään, vaikka moniväriset elävät toukat hyppivät ulos purkista, kun niitä yritti työntää koukkuihin…. Eikä yhtään kalaa tullut, vaikka odottelimme ikuisuuden. Onneksi lämmin toti pelasti henkemme.
Sää oli todella vaihteleva: yhtenä päivänä aurinkoista, toisena hyvin sateista ja kolmantena taas hyvä lenkkisää. Omakustannushintaan järjestetty talvipatikka oli taloudellisesti edullinen, vaikka ruokaa oli mökille raahattu rekkalastillinen.
Me viisi peesaria ja kahdeksan koirankäyttäjää siis saimme kunnian osallistua ensimmäiselle peesarien talvipatikalle. Ohjelma oli monipuolinen: lenkkeilyä maastossa, pilkkiongintaa sateessa, sauvakävelyä, lumikenkäilyä ja tietysti – koirille vapaata melskaamista pitkin maita ja mantuja. Paikka oli Sääksjärvellä ja majoittuminen ja oleminen Eija Paasun sievässä kodikkaassa mökissä. Järvi ympäristöineen on rauhallinen kesämökkimaisema, jossa voi täysin rinnoin nauttia luonnon rauhasta. Koirilla ei ollut pelkoa jäädä auton alle. Avantoon tosin joku koira pyrki, mutta sen me estimme.
Hyvin syöminen muuttui jokaisella ylensyönniksi, mistä Eija-emännälle ja vähän muillekin suuret kiitokset.
Piia Salmela